Arkisto | Koiruus RSS feed for this section

mitähän sitä…

25 Mar

Ollaan taas suurten kysymysten äärellä eli olenko saanut jo tarpeeksi tästä kusisesta tuppukylästä ja valmis etsimään sitä elämän tarkoitusta suuremmasta citystä? Haluanko jatkaa ykseilyä vai elää parisuhteessa eli olenko oikeasti henkisesti valmis leikkimään kotia ja kypsää aikuista vai haluanko vain uskotella kaikille niin? Pohtiessa maailmankaikkeuden syntyä tulee samalla miettineeksi onko se nappuloiden opettaminen sittenkin se THE ammatti vai haenko täytettä elämään ihan väärästä paikasta.

Kaiken lisäksi masennus tuntuu menettäneen otetta, joten hieman pelottaa, tuleeko kohta uusi syöksy syövereihin. Suru mummista ja stressi koulutöistä painaa kuitenkin taka-alalla. Nyt on vielä pentu, josta pitäisi jaksaa huolehtia oikeaoppisesti.        

               
 

Mainokset

Rakas ohikulkija,

24 Lok

-Minulle puhuminen ei oikeuta sinua koskemaan koiraani ilman lupaa. 
-Et myöskään voi huomioida koiraani ilman, että olet ensin kontaktissa minuun. Vaikka koirani on ihana, hän ei ole yleinen näyttelyesine. 
-Ei myöskään ole ok, jos koirani hypppii sinua vasten. Se voi tuntua nyt ihan kivalta, muttei enää siinä vaiheessa kun hän painaa 40 kiloa.
-Se, että koirani on pentu, ei ole peruste sille miksei minun juuri tänään tarvitsisi kouluttaa häntä odottamaan lupaa ennen kuin hän tulee haistelemaan sinua.
– Älä  tunge itseäsi tai koiraasi oman koirani eteen, saatat keskeyttää koulutuksen ja vaikka oma koirasi olisi kiltti, et todellakaan voi tietää miten omani reagoi vieraisiin.
-Älä yritä houkutella koiraani luoksesi eleillä tai ruoalla, minä olen se joka päättää, milloin koirani saa makupaloja tai voi lähestyä vierasta henkilöä.
Älä lähestyä minua tai koiraani päihtyneenä, vaikka koirani olisikin kiltti ja innoissaan, minä voin purra.

%d bloggers like this: