Arkisto | heinäkuu, 2013

Kirje Harukille…

10 Hei

Kirje Haruki Murakamille.

Kiitos, että palautit uskoni kaunokirjallisuuteen. Liian monta kirjaa jouduin kahlaamaan pettyneenä saamatta mitään irti mitättömästä lukukokemuksestani, ennen kuin törmäsin vahingossa rappumme vaihtokirjapisteellä tuotantoosi. Kirjan kannet tosin näyttivät vain huonolta pilalta, mutta tyttöystävän positiiviset kommentit saivat minut tarttumaan opukseen.

Yksi parhaista piirteistäsi on, että lukiessani en voi tietää mihin lukijaa tällä kertaa johdatat, vaikka olisinkin lukenut takakannen. Osaat yllättää ja kuvailet kirjasi hahmoja sillä tavoin, että tulee olo kuin tuntisin heidät tai jopa näen itseni kirjojen hahmoissa. Osaat kertoa ihmisten elämästä aidosti ja jollain oudolla kutkuttavalla tavalla, jota en osaa nyt selittää. Tuotantoasi lukiessani oma elämä ei tunnukaan enää niin tylsältä, koska olet kirjoittaessasi osannut löytää ihmisen arkisistakin asioista jotain kiehtovaa. Kuvailet tilanteita ja ihmisiä raikkaasti, mielikuvituksellisesti ja silti niin että lukija näkee asiat selvästi mielessään.  Hienointa olisi voida lukea tuotantoasia alkuperäiskielellä, mutta kielitaitoni ei mahdollista sitä kokemusta.

”Tyhjää tuolia katsellessani mieleeni tuli amerikkalainen romaani, jonka olin lukenut vähän aiemmin. Vaimon lähdettyä mies pitää hänen alushamettaan tuolin selkänojalla. Siinä oli järkeä, kun sitä nyt ajatteli. Ei se tietenkään mitään varsinaisesti auttaisi, mutta olihan se miellyttävämpää kuin olla kuolevan pelargonin tuijotettavana.”
– Suuri lammasseikkailu

”Aioin juuri ruveta puhumaan, kun hovimestari tuli pöydän luo. Hän näytti minulle viinipullon etikettiä pelkkänä hymynä, aivan kuin näyttäisi ainoan poikansa kuvaa.”
– Suuri lammasseikkailu

Mainokset

%d bloggers like this: