Arkisto | lokakuu, 2012
26 Lok

Luen jonkin verran runoja, mutta olen aina aikaisemmin ajatellut, että runonlausunta on jotain ankeaa rakkauden täyteistä loskaa, jotain erittäin teennäistä. Eli korkeita ennakkoluuloja, vaikkei kokemusta ollutkaan tästä taidemuodosta. Onneksi sattumalta törmäsin Andrea Gibsonin runoihin Youtubessa. Aivan mielettömiä yhteiskunnallisesti kantaaottavia runoja. Haluaisin päästä kuulemaan naista livenä jonnekin, mutta tuskin tulee ikinä ainekaan   Suomessa esiintymään.

Mainokset
2 Lok

 Olen yksin valoisimmillakin kadulla,
sillä muut eivät näe niitä
varjokohtia,
jotka minä näen
auringossa kylpevällä tiellä
ja putoan joka ikiseen
niistä kun muut
hyppivät kevyesti
niiden yli kuin
asfalttihalkeamien yli hypitään.
Olen katkera, mutta tiedän
että on minun
tehtäväni kulkea nämä
varjotkin
nähdäkseni todella
sen mikä odottaa
valossa.

-E.T

%d bloggers like this: